"Miksi ostaa huonoa, kun parastakin myydään", perustelee Finnkinon tekninen päällikkö Ari Saarinen. Ketju on hankkinut 120 DLP-projektoria ja satakunta plasmanäyttöä.
Finnkino valitsee vain parasta laatua
27.05.2010
Pitkä mies seisoo kuin majakka lipunmyynnin edessä, kun elokuvateatteri Tennispalatsin sähköiset ovilukot aukeavat aamukymmeneltä. Käännämme niskat takakenoon ja ryhdymme tuijottamaan mainostrailereita plasmanäytöiltä, jotka myös avautuvat automaattisesti.
Ajastintoiminto onkin yksi syy, miksi Finnkino valitsi Panasonicin.
”Näyttöjen täytyy ammattikäytössä toimia itsekseen. Moni unohtaa tämän, kun hankkii julkisiin tiloihin halpoja lättyjä.”
Finnkinon Ari Saarinen kehuu plasmojen värintoistoa, yleistä laatua ja hintaa.
”On mukavaa ja harvinaista, kun hinta ja laatu kohtaavat. Ensin kuitenkin valitaan paras tuote, ja vasta sitten neuvotellaan, miten se saadaan hyvään hintaan.”
Finnkino on hankkinut teattereihinsa pian satakunta näyttöä, ja lisää on tulossa. Saarinen haluaa muuttaa kokonaisia seiniä digitaalinäytöiksi.
”Muutos alkaa mahdollisesti jo tänä vuonna. Tulevaisuudessa tavallinen julistemainonta jää vähemmälle ja digital signage yleistyy.”
DLP-tekniikka
loistaa saleissa
Digitaalikyltitys on sivujuonne alan digitaalisessa murroksessa.
Neljä vuotta sitten Finnkino hankki Panasonicin DLP-tykit lähes sataan teatterisaliin. Niillä ajetaan digitaaliset mainokset ennen näytöstä sekä kaikki yritystilaisuudet.
”Kun Nokia tai vastaava yhtiö varaa saleja kokoustiloiksi, niin projektorit saattavat olla päällä monta päivää aamusta yöhön.”
Jos projektori ei toimi, menee tilaisuus puihin tai mainostulot jäävät saamatta. Luotettavuus, nopea huolto ja hyvä takuu ovat tarpeen – kuten myös erinomainen valoteho.
”Aika hyvä kuva, vaikka videolta tulee, eikä sali ole edes pimeä”, esittelee Saarinen mainosta.
Hän arvostaa erityisesti sitä, että projektoreiden DLP- eli mikropeililaite on tehty kuvasuhteelle 16:9 eli valmiiksi laajakankaalle.
”Jos wide screen -kuvaa joutuu ajamaan 4:3-tyyppisellä chipillä, käytetään vain pientä osaa resoluutiosta.”
Asennuskeikka vaatii
kestäviä työkaluja
Saarinen aloitti uransa lähiöteatterissa 30 vuotta sitten, ja työskenteli kymmenen vuotta Elokuvasäätiöllä. Finnkino kutsui 1994, kun yksityinen ketju oli siirtynyt Rautakirjalle ja Sanoma-leiriin. Silloin Tennispalatsin keskustakin piirreltiin aluksi Sanomatalon alle.
Saarinen suunnittelee uudet teatterit ja hoitaa laitehankinnat. Viime vuosina on rakennettu erityisesti Baltiaan: Tallinnaan, Vilnaan, Šiauliaihin, Panevezysiin, Kaunasiin, Tartoon ja Narvaan.
Riikan isoissa teattereissa käy enemmän katsojia kuin Tennispalatsissa. Ketjun 10,5 miljoonasta kävijästä puolet tulee Baltiasta.
Asentajat lähtevät yhä useammin keikalle Baltiaan mukanaan äänen ja kuvan säätö- ja mittausohjelmat.
”Kerran yksi läppäri putosi lattialle ja keikka meni siinä. Mitään ei voitu tehdä. ”
Niinpä Saarinen hankkii nykyään mieluummin kestäviä Toughbookeja kuin maksaa ylimääräisistä lentolipuista ja hukatuista työpäivistä.
”Jos myös näytöksiä peruuntuu, kassavirta kulkee väärään suuntaan.” n
Pitkä mies seisoo kuin majakka lipunmyynnin edessä, kun elokuvateatteri Tennispalatsin sähköiset ovilukot aukeavat aamukymmeneltä. Käännämme niskat takakenoon ja ryhdymme tuijottamaan mainostrailereita plasmanäytöiltä, jotka myös avautuvat automaattisesti.
Ajastintoiminto onkin yksi syy, miksi Finnkino valitsi Panasonicin.
”Näyttöjen täytyy ammattikäytössä toimia itsekseen. Moni unohtaa tämän, kun hankkii julkisiin tiloihin halpoja lättyjä.”
Finnkinon Ari Saarinen kehuu plasmojen värintoistoa, yleistä laatua ja hintaa.
”On mukavaa ja harvinaista, kun hinta ja laatu kohtaavat. Ensin kuitenkin valitaan paras tuote, ja vasta sitten neuvotellaan, miten se saadaan hyvään hintaan.”
Finnkino on hankkinut teattereihinsa pian satakunta näyttöä, ja lisää on tulossa. Saarinen haluaa muuttaa kokonaisia seiniä digitaalinäytöiksi.
”Muutos alkaa mahdollisesti jo tänä vuonna. Tulevaisuudessa tavallinen julistemainonta jää vähemmälle ja digital signage yleistyy.”
DLP-tekniikka loistaa saleissa
Digitaalikyltitys on sivujuonne alan digitaalisessa murroksessa.
Neljä vuotta sitten Finnkino hankki Panasonicin DLP-tykit lähes sataan teatterisaliin. Niillä ajetaan digitaaliset mainokset ennen näytöstä sekä kaikki yritystilaisuudet.
”Kun Nokia tai vastaava yhtiö varaa saleja kokoustiloiksi, niin projektorit saattavat olla päällä monta päivää aamusta yöhön.”
Jos projektori ei toimi, menee tilaisuus puihin tai mainostulot jäävät saamatta. Luotettavuus, nopea huolto ja hyvä takuu ovat tarpeen – kuten myös erinomainen valoteho.
”Aika hyvä kuva, vaikka videolta tulee, eikä sali ole edes pimeä”, esittelee Saarinen mainosta.
Hän arvostaa erityisesti sitä, että projektoreiden DLP- eli mikropeililaite on tehty kuvasuhteelle 16:9 eli valmiiksi laajakankaalle.
”Jos wide screen -kuvaa joutuu ajamaan 4:3-tyyppisellä chipillä, käytetään vain pientä osaa resoluutiosta.”
Asennuskeikka vaatii kestäviä työkaluja
Saarinen aloitti uransa lähiöteatterissa 30 vuotta sitten, ja työskenteli kymmenen vuotta Elokuvasäätiöllä. Finnkino kutsui 1994, kun yksityinen ketju oli siirtynyt Rautakirjalle ja Sanoma-leiriin. Silloin Tennispalatsin keskustakin piirreltiin aluksi Sanomatalon alle.
Saarinen suunnittelee uudet teatterit ja hoitaa laitehankinnat. Viime vuosina on rakennettu erityisesti Baltiaan: Tallinnaan, Vilnaan, Šiauliaihin, Panevezysiin, Kaunasiin, Tartoon ja Narvaan.
Riikan isoissa teattereissa käy enemmän katsojia kuin Tennispalatsissa. Ketjun 10,5 miljoonasta kävijästä puolet tulee Baltiasta.
Asentajat lähtevät yhä useammin keikalle Baltiaan mukanaan äänen ja kuvan säätö- ja mittausohjelmat.
”Kerran yksi läppäri putosi lattialle ja keikka meni siinä. Mitään ei voitu tehdä. ”
Niinpä Saarinen hankkii nykyään mieluummin kestäviä Toughbookeja kuin maksaa ylimääräisistä lentolipuista ja hukatuista työpäivistä.
”Jos myös näytöksiä peruuntuu, kassavirta kulkee väärään suuntaan.”
|
