Itseoppinut luovan videoteknologian konsultti Johan West on vastannut videotekniikasta useissa isoissa produktioissa, muun muassa Euroviisujen loppukilpailuissa. KUVA: Tuulikki Holopainen

Koulutus kuntoon

26.05.2010

Kaukoviisas Johan West kehuu suomalaisen tapahtumatekniikan tasoa, mutta on huolestunut alan opetuksen yksipuolistumisesta ja teoretisoitumisesta.

Tapahtumatekniikka on läsnä kaikkialla. Sitä käytetään esimerkiksi kokouksissa, tv-tuotannoissa, konserteissa ja eduskunnassa.

Suomessa sitä kuitenkin hyödynnetään verrattain maltillisesti, toteaa Lähi-idässäkin työskennellyt tapahtumatekniikan ammattilainen Johan West.

”Suomessa ollaan hieman esteettisempiä. Täällä pyritään suurissa osissa tapahtumia luomaan jonkinlainen miljöö tai fiilis, kun muualla se voi olla yhtä räiskettä koko hässäkkä”, kuvailee West, jonka meriitteihin kuuluu muun muassa Helsingin isännöimät vuoden 2007 Euroviisut.

Tekninen taso kestää kyllä kansainvälisen vertailun. Kysymys on Westin mielestä kulttuurieroista.

”Vaikka meillä on vähemmän tavaraa käytettävissä, niin Suomessa ollaan monia maita edellä. Täällä tekniikkaa käytetään paljon nerokkaammin ja varsinkin ohjauspuolelta löytyy erittäin edistyksellistä ohjaustekniikkaa, jota muualla ei näe.”

LAADUN PARANTAMISEKSI West kehittäisi tapahtumatekniikan ammatillista koulutusta.

”Olemme jäljessä koulutuksessa. Esimerkiksi ammatillisessa peruskoulutuksessa kyllä puhutaan HD-teknologiasta, mutta vasta valmistuneet eivät tajua että HD-kuvan siirrossa tarvitaan komposiittia tai VGA:ta järeämpää kaapelia”.

Kysymys on pienistä, mutta olennaisista asioista. Westin mielestä koulutuksessa keskitytään vanhanaikaisiin tapoihin ja metodeihin. Monia asioita on unohdettu.

”Mikä on laitteiden teho, miten lasketaan etäisyyksiä, miksi ei käytetä tiettyjä objektiivejä tietyllä etäisyydellä, miten lasketaan pikseleitä tai miten valoteho jakautuu. Näihin asioihin ei kiinnitetä huomiota”, West luettelee.

OPETUKSEN PITÄISI olla nykyistä monimuotoisempaa. Kun koulutus on painottunut teoriaan, käytännön taidot ovat jääneet kehittämättä.

”Toimistoissa visioidaan koneiden näytöillä hyvännäköistä sisältöä, mutta ei kiinnitetä huomiota sen toteutukseen, kuten esiintymislavan muotoon tai projisointipintaan ja miten se toteutetaan ja millä”.

West muistuttaa, että tapahtumatekniikassa kokonaisuuteen kuuluvat myös lavasteelliset elementit, vaatteet ja videomaailma.

”Nyt tunnutaan opiskeltavan vain joko videota tai valoa. Asiat pitäisi jotenkin saada yhdistettyä. En tarkoita että niitä pitäisi opiskella samanaikaisesti, mutta niiden kokonaisuus olisi syytä ymmärtää paremmin.”

SELKEÄ TRENDI on muotojen hyödyntäminen. Kuvaa heijastetaan epätasaisille pinnoille, ja myös valaistus taipuu kaareviin muotoihin.

”Kaikki on mennyt isommaksi ja isommaksi, mutta nyt muotoja käytetään tosi paljon. Varsinkin lediteknologiassa. Ledit ja videot ovat iso osa valaistusta”.

Laitteistojen kehittyessä muodot eivät ole enää rajattuja neliöihin tai perinteisiin 4:3- ja 16:9-kuvasuhteisiin.

”Nyt käytetään paljon kalustoa, jota voi muotoilla, kuten ledimattoja. Projisointipinnat eivät ole kulmikkaita vaan pyöreitä ja käännettyjä, eli joutuu käyttämään warppeja ja kovia keystoneja, näin ammattitermein ilmaistuna.”

TEKNIIKKA KEHITTYY jatkuvasti ja laitteistot käyvät kompaktimmiksi. Samalla verkkoosaamisen tarve kasvaa.

”Ohjauspuoli ei helpotu, kaikki muuttuu entistä enemmän tietokonepohjaiseksi. Ip-määrityksiä pitää osata käyttää ja myös ymmärtää, mitä nämä bitit tarkoittavat”.

West arvelee, että ekologisuus tulee korostumaan myös tapahtumatekniikassa. Energiaa käytetään entistä tehokkaammin.

”Laitteet tulevat olemaan kevyempiä ja pienempiä, ja ne kuluttavat vähemmän sähköä. Perusasiat kuitenkin säilyvät. Ihmiset täytyy saada kuulumaan ja näkymään. Sitä se esitystekniikka on”.