Kriisi uhkaa kotihoitoa
18.06.2009 16:33
Vantaan terveystoimen johtaja Timo Aronkytö kuvitteli reilu kymmenen vuotta siten pärjäävänsä ilman omaa tietokonetta. Merkkipohjaiseen Finstar-ohjelmaan tottunut lääkäri ei osannut käyttää edes hiirtä.
Kaikki muuttui, kun hän osti 133 megahertsin Lifebookin ja pöytäkoneen.
”Viikon ajan luin lähes nukkumatta kaikki mahdolliset kirjat. Se jotenkin imi mukaansa.”
Aronkytö lumoutui kollegan Powerpoint-esityksestä. Yhden koneen mies kokosi itse. Näytönohjaimen vaihtamisen jälkeen hän askarteli siihen tarviketuulettimenkin.
”Tietotekniikassa on jotain mystistä, se on minulle enemmän kuin työkalu.”
TIETOTEKNIIKKA EI OLE lisännyt tuottavuutta terveydenhuollossa kuten muilla aloilla.
”Väitän että se on jopa alentanut sitä. Kansallinen ohjaus on ollut puutteellista, eivätkä asiantuntijat ole verkottuneet riittävästi. Järjestelmä kärsii mammuttitaudista. Kaikki tallennetaan.”
Tietojärjestelmien toimittajat ovat välikädessä.
”Tekisi mieli vetää koko homman päälle X ja hankkia ulkomailta räätälöity sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmä, niin päästäisiin 200 ohjelmasta ja saataisiin yksi tilalle.”
Ainakin integraatiota pitää syventää, ja ajattelua yksinkertaistaa. Aronkytöä harmittaa, että kansalliseen tietojärjestelmään KanToon luokitellaan kymmeniä toimenpiteitä, joista hän ei ole lääkärinä kuullutkaan.
LÄÄKÄRI JOUTUU NAPUTTELEMAAN kymmeniä taustatietoja yhden potilaskäynnin vuoksi.
”Järjestelmän pitäisi tehdä itse olettamuksia: kello on kaksi, otan vastaan potilaan, aika 20 minuuttia, on kyse avovastaanotosta ja sairauden hoidosta.”
Yksi vaihtoehto on siirtää työtä potilaalle.
”Lääkärit vaativat sihteereitä, mutta niitä ei tule, eikä työ kuulu hoitajallekaan. Kun rutiinihommat jäävät lääkärille, tuottavuus laskee.”
Aronkytö on vetänyt STM:ssä Toimiva terveyskeskus -ohjelmaa. Alkuvuodesta hän ehti ehdottaa terveyskeskusten myymistä lääkäreille.
Terveyskeskuksen ja omalääkärijärjestelmän toimimattomuus heijastuu myös kotihoitoon.
Aronkytö huomasi Helsingissä Herttoniemen ylilääkärinä, että hoitajat viettivät iltapäivän konttorilla.
”Kirjataan kuinka monta kertaa ihminen pissaa ja kakkaa, kun saman ajan voisi käyttää kotikäynteihin.”
LANGATON KIRJAAMINEN onkin hyvä alku.
”On ehdottomasti parempi, että hoitaja viettää ajan potilaan luona kuin konttorilla. Kommunikaatio on arvo sinänsä. Väitän silti, että hoitaja käyttää kotonakin liian paljon aikaa kirjaamiseen. Tietoa kerätään liikaa.”
Aronkytö haluaisi, että jokainen liike olisi vaikuttava samaan tapaan kuin leikkaussalissa.
”Kaikella on oltava päämäärä. Joku voi sanoa, että tämä on hirveän teknokraattista, mutta tulevaisuudessa ei ole varaa rupatteluun.”
Aronkydön mukaan kotihoidettavien määrä kolminkertaistuu. Työn pitäisi automatisoitua, ja kannustimiakin tarvitaan.
”Urakkapalkalla hoitaja haluaa itsekin kirjata nopeasti. Käynnit voidaan tuplata ilman, että laatu kärsii. Tämä on jo todistettu päivystysaikaan. Kun kello tulee neljä, sorvi alkaa pyöriä tuplateholla.”
TEHOTTOMUUS EI JOHDU ihmisistä, vaan järjestelmästä.
”Potilas kärsii, kun prosessit eivät ole kunnossa. Ei ole kunnon koneita, eikä tietojärjestelmiä ja silti hoitaja pakotetaan menemään yhä useamman asiakkaan luokse. Hän ryhtyy valittamaan ja pian ollaan pisteessä, jossa mikään ei toimi.”
Nyt olisi varauduttava muutokseen. Yksi reaktio on se, että Suomeen syntyy palvelutaloja enemmän kuin demografinen kehitys vaatisi. Näin kävi myös Britanniassa.
”Usein ne rakennetaan kauas asutuskeskuksista alueelle, jossa on halpaa maata. Se on hyvä bisnes, mutta huono palvelujärjestelmän osa.”
Laitospaikkojen tarjonta ohjaa kysyntää, ja jokainen peti lämpiää. Aronkytö haluaa kotihoidosta uutta innovatiivista liiketoimintaa, joka houkuttelisi yrittäjiä. Tässä riittää pohtimista Vantaallakin.
”Kotihoitoa voidaan kehittää sillä, että lääkärit, hoitajat ja kotiavustajat työskentelevät nykyistä tiimimäisemmin.”
Olli-Pekka Tiainen
|
