Tulli lisää röntgenvalvontaa

02.10.2009
Tulli lisää nykyaikaista valvontatekniikkaa. Pian myös kaikki junarahti kulkee Vuosaaren satamassa Suomen ensimmäisen junaröntgenin läpi.

LIIKE YLLÄTTÄÄ. Vesa Saarenpää, Kari Marjamäki ja Ville Vesander ovat tyytyväisiä röntgenauton ketteryyteen. KUVA: Olli-Pekka Tiainen

Kolme keltaliivistä miestä tarkastelee keikalle lähtevää läpivalaisuautoa Vuosaaren satamassa. Puhtaan valkoinen Volvon on varustettu kiinalaisen Nuchtechin teknologialla. Kun röntgenkäsivarsi on käännetty sisään, rekka voi liikkua tiellä samaa vauhtia kuin muukin raskas liikenne.

”Tämä on rikoksen torjunnassa oiva väline, koska se on yllätyksellinen. Auto voi olla koska tahansa missä tahansa”, kuvaa Eteläisen tullipiirin tullivalvontajaoston päällikkö Kari Marjamäki.

Kun Vaalimaan rajanylityspaikalle tuli kiinteä läpivalaisin, liikenne alkoi siirtyä muille reiteille. Nyt Tullilla on kaksi röntgenautoa, toinen Nuijamaalla, toinen Vuosaaressa.

Vaikka taantuma kuristaa vientiä, Vuosaaren sataman kautta kulkee näinäkin aikoina tuhat konttia ja liki 600 rekkaa päivässä. Tulevaisuudessa liikenne kasvaa, mutta tavaran on silti liikuttava ripeästi.

”Yleinen suuntaus on, että valvontatekniikkaa lisätään tullissa. Se kuuluu strategiaamme, ja edistää ulkomaankaupan sujuvuutta”, sanoo Marjamäki.

Läpivalaisimet ovat tullin suurennuslaseja

Uudelleen sijoitettavan läpivalaisimen siirtäminen Länsisatamasta Vuosaareen oli viikkojen työ. Vielä suurempi työ on ollut Suomen ensimmäisen junaröntgenin rakentaminen. Nyt Säteilyturvakeskuksen ja Ratahallintokeskuksen luvat ovat kunnossa, ja laite on toimintavalmis.

”Läpivalaisulaitteet ovat meidän suurennuslasejamme. Niiden avulla voidaan selvittää, mitkä tavaraerät otetaan tarkempaan tarkasteluun. Se nopeuttaa toimintaamme.”

Kun liikkuva juna läpivalaistaan, pitää ottaa monta asiaa huomioon. Säteily ja sähkörata asettavat tiukat  vaatimuksensa.

Koko projekti on maksanut 2,7 miljoonaa euroa, josta 1,3 miljoonaa euroa tulee Euroopan petostentorjuntavirastolta OLAF:lta.

Hyödyt ovat kuitenkin niin suuret, että investointia suunnitellaan myös Vainikkalan rajanylityspaikalle. ”Ihmisten ja tavaroiden pitää päästä liikkumaan, mutta meillä on entistä vähemmän ennakkotietoa niistä. Tämä on yksi tapa vastata haasteeseen.”

Porvarinlahden ylittää vain yksi kiskopari, joten kaikki junat ajavat röntgenin läpi. Nopeus voi olla 35 km/h. Säteily on 6 MeV, mutta veturin kuvaaminen on estetty.
KUVAT: Sky-Foto ja Eteläinen tullipiiri/Risto Silvola

Turvallisuudelta vaaditaan paljon

Satamasta löytyy paljon muutakin valvontateknologiaa: kameroita,  säteilyvalvontajärjestelmiä ja Nuchtechin säteilyvalvontaportteja.

Junaröntgen on sijoitettu Porvarinlahden sillan kupeeseen, jossa on vain yksi kiskopari. Kaikki junat joutuvat ajamaan siitä läpi.

Joissakin maissa läpivalaisua käytetään ihmis- ja eläinsalakuljetuksen torjuntaan, mutta Suomessa säteilyturvakeskus ei tätä salli. Kiskoihin sijoitetut anturit tunnistavat veturin, jonka kuvaaminen on teknisesti estetty. Tämä varmistetaan myös manuaalisesti.

Kaikki läpivalaisimia käyttävät 18 tullin työntekijää ovat käyneet Stukin, Ratahallintokeskuksen sekä laitevalmistajan koulutuksen. ”Vaikka on automatiikkaa, niin laitteet eivät saa toimia ilman fyysistä valvontaa”, sanoo meriliikenteen logistiikka-asiantuntija Vesa Saarenpää.

Läpivalaisuryhmän esimiehen Ville Vesanderin mukaan työntekijöitä voisi olla enemmänkin.

Auto ja uudelleen sijoitettava läpivalaisin vaativat molemmat neljä henkilöä, junaröntgen kaksi. Säteilyä mitataan puseroihin kiinnitetyillä dosimetreillä, joiden säteilykertymät tarkastetaan säännöllisesti.

”Jos joutuisi läpivalaisuauton neljän megaelektronivoltin sädekeilaan, siitä saisi vähemmän säteilyä kuin lennolla Helsingistä New Yorkiin”, vertaa Vesander.

Marjamäen mukaan tarkastuskohteet valitaan riskianalyysillä. Röntgenin avulla lastia voidaan verrata asiakirjoihin, ja myös mahdolliset salakätköt paljastuvat kuvia tulkitseville ammattilaisille.

”Tekniikka on kehittynyt paljon. Muutama vuosi sitten ei olisi päästy näin hyvään kuvanlaatuun liikkuvan kohteen läpivalaisussa”, sanoo Marjamäki.


Takaisin etusivulle